5 Massalaskenta

Massalaskenta

Ohjelmassa on massalaskentaan kolme eri tapaa, jotka eroavat toisistaan laskentamenetelmän osalta. On suositeltavaa laskea massat ainakin kahdella eri menetelmällä ja verrata tuloksia toisiinsa. Laskennat ovat nopeita suorittaa ja tulokset esitetään kaikilla menetelmillä samassa muodossa vertailun helpottamiseksi. Massalaskenta on kuitenkin vain niin tarkka kuin laskentaan käytettävät maastomallit ovat.

Yhdistä mallit -menetelmä on nopea ja absoluuttisen tarkka tilavuuden laskemiseksi kahden maastomallin väliltä. Sen heikkoina puolina voidaan mainita dokumentoinnin vaikeus sekä se, että menetelmä pystyy laskemaan vain kaksi pintaa kerrallaan. Myös mallien yhdistämisessä voi olla toisinaan ongelmia, jos yhdistettävien mallien koko tai pistetiheys poikkeaa toisistaan merkittävästi.

Poikkileikkaus-menetelmässä massat lasketaan perinteiseen tapaan poikkileikkauskuvan pinta-aloja käyttäen. Tulos on keskiarvoistettu käytetyn mittalinjan mukaan. Menetelmän hyvänä puolena on visuaalisuus, jolloin voidaan tarkistaa myös mallien oikeellisuus poikkileikkauksia selaamalla. Lisäksi poikkileikkausmenetelmään voidaan viedä useampia pintoja kerralla laskettavaksi. Menetelmä soveltuu varsinkin väylämäisten kohteiden laskentaan.
Ruutumassat -menetelmä sijoittuu kahden edellä mainitun välimaastoon. Se on yksinkertainen ja nopea. Se pystyy käsittelemään useita pintoja kerrallaan ja tuloksen visualisointi tehdään XY-kuvassa.

Yhteiset piirteet

Pintojen koodaus

Massalaskenta on tarkka laskettavien pintojen (kolmioverkkojen) pintakoodauksesta. Laskenta päättelee tämän mukaan pintojen keskinäisiä suhteita. Esimerkiksi mikään maalajipinta (1, 3-5) ei voi olla kalliopinnan (2) alla, vaan ne nostetaan viimeistään laskentavaiheessa vähintään 1 mm kallion päälle. Maastomallia tai lähtöpisteitä ei siis tarvitse korjata, vaikka maalajipinta olisi jossain kohdassa virheellisesti kallion alapuolella. 11-pinta on ns. leikkaava pinta tai rakennepinta, johon nähden leikkaukset ja täytöt lasketaan. Kuutio- ja neliölouhinta erotellaan vain kalliopinnalle. Älä koskaan käytä pintatunnusta 2 muulle kuin kalliolle ilman että huomioit edellä mainitun erikoissäännön muiden pintojen suhteen.

1maanpinta
2kallio
3-5eri maalajit (käyttö pintakorkeuksien mukaan loogisessa järjestyksessä)
6maalaatikko
7 irtilouhinta (lasketaan pinnan 11 yläpuolelle)
9"ei malliin" normaalisti kuuluvien pisteiden pintatunnus
11alin rakenne / leikkauspohja
10 ylin yhdistelmäpinta (esim. tierakenne)
20 alin yhdistelmäpinta (esim. tierakenne)
71-79muita maalajipintoja

Leikkausmassat lasketaan aina alempaan maalajipintaan tai alimpaan rakennepintaan (11) riippuen siitä, kumpi tulee ensin vastaan. Vaihtoehtoisesti voit käyttää osaa InfraBIM-nimikkeistön mukaisia pintatunnuksia laskennassa. Listaus InfraBIM-tunnuksista löytyy ohjeesta hakusanalla Pintatunnukset.

Jos laskettavassa aineistossa on mukana 11-pinta, massat lasketaan vain tämän kattamalta alueelta, vaikka muut pinnat olisivat suuremmat. Jos 11-pinta puuttuu ja mukana ovat esimerkiksi pinnat 1 ja 2, lasketaan massat näiden kahden pinnan väliseltä yhteiseltä alueelta.

Jos mallien yhdistämisessä käytetään vakiotasoa, pintatunnus määräytyy toisen mallin pintatunnuksen mukaan. Jos toisen mallin pintatunnus on 11, vakiotason pinnaksi tulee 1, muuten vakiotason pintatunnukseksi tulee 11.

Massalaskennassa pinnoille voidaan antaa ns. nimiavaruus. Jos leikkauspinnan 11 alle tulevien rakenteiden massoja halutaan laskea ja erotella toisistaan, pitää niiden pintatunnukset muuttaa. Se tehdään antamalla pintatunnuksen 11 eteen kaksoispisteellä erotettuna tunnus, esimerkiksi kanaali1 (KAN1:11) tai johtokaivanto (JK:11). Eri nimiavaruuksista lasketut leikkausmassat erotellaan tulostiedostossa. Tiesuunnittelu nimeää kanaalipinnat asetusten mukaan käyttäen edellä mainittua nimiavaruutta.

Mikäli haluat poiketa edellä mainituista säännöistä pintojen suhteen, käytä maalajeille pintatunnuksia 71-79. Nämä pinnat käsitellään tasa-arvoisina maalajipintoina ilman erityisiä sääntöjä laskennoissa.

Massalaskennan asetukset

Eri menetelmien laskentadialogit ovat hyvin samanlaiset. Ensin annetaan menetelmäkohtaiset lähtöarvot, sen jälkeen yhteiset asetukset ja lopuksi tulosten esittämisen asetukset ja itse tulokset.

m²-raja
Neliölouhinnan raja-arvo (m²-raja) kalliopinnalle. Tätä matalammat louhinnat lasketaan kuuluvaksi neliölouhintaan.

Rajaus
Kaikissa menetelmissä voidaan käyttää rajaustiedostoa. Rajaustiedosto on normaali vektoritiedosto, jossa on yksi tai useampi sulkeutuva viiva. Massat lasketaan vain rajausviivojen sisä- tai ulkopuolelle jääviltä alueilta ja erotellaan tulostiedostossa alueittain. Jos rajausalueet menevät päällekkäin, varoitetaan tästä laskennan alussa ja massat lasketaan vain ensimmäisenä löydetylle alueelle. Rajausviivan T2-kentän tunnus/numero näkyy tulosteissa alueen nimenä.

Massat rajausviivoille
Tallentaa lasketut massat rajausviivojen ominaisuuksiksi, josta ne voidaan lukea esimerkiksi pituusleikkaukseen massajanoiksi.

Kaltevuus
Kaltevuus on kalliolouhinnan alapinnan (11) minimikaltevuus. Tätä jyrkemmät kohdat lasketaan aina kuutiolouhintana, riippumatta niiden paksuudesta. Kaltevuus kannattaa asettaa hieman pienemmäksi kuin tavoiteltu arvo.

Pyöristysvirheistä johdosta tietyn luiskan kaltevuus ei ole esimerkiksi tasan 5.0, vaan 4.95. Asetuksella estetään pienten, virheellisten neliölouhintojen tulostuminen laskentatuloksiin esimerkiksi kanaaleissa, rintauksissa ja jyrkissä leikkauksissa (kuvassa violetti alue).

Tulokset

Tulosten asetuksia voidaan muuttaa ja katsoa tulokset uudelleen Näytä-toiminnolla ilman uutta laskentaa. Nimet eri massoille tulevat käytetyn kooditiedoston mukaan (Asetukset – Koodit).

Kuvassa kalliopinnan kuutiolouhinnan vinopinta-ala on esitetty paksulla punaisella viivalla.

Desimaalit

Desimaalien määrä massalaskennan tulostiedostossa.

Taulukkomuoto

Tulokset voidaan esittää tekstitiedostossa joko taulukkomuodossa tai listamuodossa.

Alueet eriteltynä
Jos käytetään rajaustiedostoa, jossa on useita rajausviivoja, voidaan tulokset esittää alueittain eriteltyinä.

Alueen nimi luodaan rajausviivan T2-kentästä.

Rajaustiedoston käyttöön liittyy kaksi poikkeusta poikkileikkausmenetelmässä.
Jos Alueet eriteltynä -vaihtoehto on valittuna, saadaan vain kokonaismassat alueittain,
mutta ei poikkileikkauskohtaisesti. Jos Kanaalikeskiarvot-rasti on valittuna, ei erottelua alueittain voi tehdä.

Poikkileikkauslaskennassa voidaan lisäksi valita tulostiedostoon kirjoitettava paaluväli, joka voi poiketa laskennassa käytetystä paaluvälistä. Voit siis laskea tiheämmällä paaluvälillä (2 m) mutta tulostaa tuloksen harvempana, esimerkiksi 20 m välein. Tämä toimii vain Taulukkomuodon kanssa.

Oletuksena massat ilmoitetaan annetun arvon välein (esimerkiksi arvo 100.0 näyttää massat 0.0-100.0, 100.0-200.0, jne.). Jos paaluväli annetaan negatiivisena, massat ilmoitetaan annetun arvon molemmin puolin (esimerkiksi arvo 100.0 näyttää massat 50.0-150.0, 150.0-250.0, jne.)

Eri massalaskennan menetelmät

Yhdistä mallit -menetelmä

(Maastomalli – Yhdistä mallit)

Avaa tiedosto Mylläri.xy.tdw sekä Mylläri_kuoppa.xy.tdw. Valitse toiminto Maastomalli – Kolmiointi. Kolmioi Mylläri.xy.tdw maanpinnaksi arvoilla: Tulospinta 1, poista 9, maksimisivu 25, minimikulma 10 ja muotosuhde 0.0. Kolmioi tiedosto Mylläri_kuoppa.xy.tdw: Tulospinta 11, muuten samoilla arvoilla kuin yllä mutta muuta maksimisivuksi 50 m. Elementtilistaan syntyy maastomallit mm1 ja mm11.

Valitse tämän jälkeen toiminto Maastomalli – Yhdistä mallit.

Valitse menetelmäksi Eropinta ja massat, yläpinnaksi (Pinta1) Mylläri.mm1, alapinnaksi (Pinta2) Mylläri_kuoppa.mm11. Kun painat Suorita, toiminto laskee mallien väliseksi tilavuudeksi 11 341 m³. Jos yhdistäminen ei onnistu, se johtuu yleensä hyvin erikokoisista malleista. Yritä tällöin uudelleen painamalla Shift+Suorita. Tämä käsittelee mallit eri järjestyksessä.

Saatua eropintaa (kolmioverkko .mm0) voidaan käyttää esimerkiksi korkeuserokäyrien ja massojen laskentaan. Eropinnassa väritetään nollan yläpuoliset ja alapuoliset (Leikkaus* ja Täyttö) alueet omilla väreillään. Jos menetelmänä oli Eropinta ja massat, ohjelma laskee myös pintojen välisen tilavuuden.

Näytä-painikkeella voit katsella tarkempia tietoja massalaskennasta. Tulokset tallentuvat volume_combine.txt -tiedostoon. Exceliin vietäessä käytä Taulukkomuotoa ja paina Shift+Näytä, jolloin erottimena käytetään tabulaattoria ja tiedot siirtyvät taulukossa suoraan oikeisiin sarakkeisiin.

Poista lopuksi elementtilistasta mylläri.mm0 -tiedosto.

Ruutumassat-menetelmä

(Maastomalli – Ruutumassat)

Ruutuverkkoon perustuva laskentamenetelmä, jossa massat voidaan laskea useamman pinnan välillä yhdellä kerralla. Kaikkien käytössä olevien maastomallien muodostama alue käydään läpi annetulla ruutukoolla. Jokaisen ruudun keskipisteestä lasketaan kaikista malleista korkeuspiste ja näiden korkeuksien perusteella kunkin pinnan paksuus ja siten kyseisen ruudun massat.

Ruutukoko
Laskennassa käytettävä ruutukoko.

Massat
Lista pinnoista, jotka haluat laskettavaksi ja talletettavaksi tulostiedostoon sekä maalattavaksi ruutuun. Tähti * laskee kaikki massat. Muuten voit antaa laskettavat pinnat listaan pilkulla erotettuna.

Talleta hajapisteet
Tallentaa pintojen korkeuserot tai mallin korkeuden jokaisella pinnalla uuteen vektoritiedostoon luotaville pisteille. Ei vaikutusta massalaskentaan.

Alueet
Tallentaa lasketut alueet erilliseen vektoritiedostoon.

Näytä
Tällä toiminnolla voit katsella tuloksia editorissa laskennan jälkeen. Tulokset tallentuvat volume_grid.txt -tiedostoon. Exceliin vietäessä käytä Taulukkomuotoa ja paina Shift+Näytä, jolloin erottimena käytetään tabulaattoria ja tiedot siirtyvät taulukossa suoraan oikeisiin sarakkeisiin.

Käytä edellisen esimerkin kolmioverkkoja. Kun lasket massat ruutukoolla 2.0, poikkeavat tulokset vain hieman Yhdistä mallit -menetelmän tuloksista (11 341 m3 vs. 11 347 m3). Ruutukoolla 0.5 m päästään jo tasan samaan tulokseen.

Elementtilistaan syntyy .xy0* tiedosto, johon tallentuu väritettynä alueet, joilta massoja on laskettu. Mikäli Talleta hajapisteet on valittuna, tallentuu tiedostoon myös jokainen neliöverkon piste korkeuksineen (tai korkeusero pintojen välillä) ja pintatunnuksineen. Tiedoston voi tallentaa normaalisti tai kirjoittaa kuvatiedostona esimerkiksi DXF-muotoiseksi.

Poista lopuksi elementtilistasta .xy0.tdw* tiedosto. Tässä tiedostossa on lasketut alueet sulkeutuvina kuviona.

Poikkileikkausmenetelmä

Poikkileikkaustekniikkaa kannattaa käyttää ainakin massalaskennan visuaalisena varmistuksena, tai mikäli laskenta vaatii useamman kuin kahden päällekkäisen pinnan käyttöä varsinkin väylämäisissä kohteissa. Laskenta tapahtuu poikkileikkaus kerrallaan, jolloin yhden poikkileikkauksen massoihin tulee tilavuus laskettuna puoliväliin edellistä ja seuraavaa poikkileikkausta. Lisäksi laskenta ottaa huomioon linjan mahdollisen kaarevuuden, eli linjan massat lasketaan tarvittaessa vain kiilamaisesta kappaleesta, ja päällekkäin meneviltä leikkauksilta jätetään jälkimmäinen, jo laskettu alue, huomioimatta.

Ohjelma näyttää massalaskennan jälkeen pääikkunassa oranssilla viivalla kyseisen poikkileikkauksen keskikohdan, sekä punaisella alueen, jolta kyseisen poikkileikkauksen pinta-alat ja massat on laskettu. Vihreällä näytetään seuraavaan ja edelliseen poikkileikkaukseen laskettavat alueet.

Laskenta vaatii, että kaikki laskettavat pinnat ovat samassa poikkileikkaustiedostossa omilla pintatunnuksillaan. Siksi ohjelma poikkileikkausmassoja laskettaessa ottaa alkuperäisistä poikkileikkauksista kopiot uuteen poikkileikkauselementtiin .poY* (yhdistetty poikkileikkaus) ja alkuperäiset pinnat merkitään elementtilistassa Piilossa oleviksi. Massat lasketaan ja väritetään .poY* -tiedostoon. Tämä vastaa -massalaskennan .mm0* ja -laskennan .xy0*-tiedostoja.

Halutessasi massat ja väritykset pois poikkileikkauksilta poista kyseinen tiedosto poikkileikkausikkunan elementtilistasta. Ota myös alkuperäisiltä poikkileikkauksilta Piilossa -rasti pois, jos haluat jatkaa työskentelyä niillä.  PoY -tiedostoakin voi editoida, mutta sen muutokset kumotaan, jos lasket massat uudestaan. Mikäli poikkileikkauksia pitää korjata massalaskentaa varten, tehdään muutokset alkuperäisiin poikkileikkauksiin. *.poY -tiedosto on myös kiertävä, eli uudelleen suoritettu massalaskenta korvaa elementtilistassa olevan vanhan .poY* tiedoston. Näin tapahtuu normaalisäännöstä poiketen, vaikka suljet massalaskentadialogin välillä.

Pintatunnus poikkileikkauksiin tulee maastomallista, josta ne on laskettu, joten ennen poikkileikkausten laskentaa kannattaa tarkistaa, että mallin pintatunnus on oikea ja tarvittaessa muuttaa sitä Editoi maastomalli -toiminnolla.

Jos jokin maalajipinta jää esimerkiksi kolmiointivirheen takia kallion alle, nostaa ohjelma sen 1 mm kallion päälle (katkoviivat) kun poikkileikkaukset yhdistetään.
Ainoastaan leikkauspinta 11 voi mennä kallion alle.

Käytetään samoja maastomallitiedostoja kuin edellä, Mylläri.mm1.tdw ja Mylläri_kuoppa.mm11.tdw.

Valitse Maastomalli – Laskentalinja – Tee.

Aseta paaluväliksi 2 metriä ja osoita kahdella pisteellä (hakutapa Hiiri) laskentalinja kuopan yli pituussuunnassa ja paina Tallenna , jolloin .ml* -tiedosto luodaan elementtilistaan.

Poikkileikkaus lasketaan aina laskentalinjan paalun kohdalta. Eli mitä tiheämpi paaluväli, sitä tarkempi tulos. Paaluväli kannattaa valita nyrkkisäännöllä: mallin pisteiden keskimääräinen pisteväli / 4.

Valitse toiminto Maastomalli – Poikkileikkaus.

Avaa poikkileikkausikkunan toiminto Laskenta – Massat. Massat lasketaan asetettujen alku- ja loppupaalujen väliltä. Oletuksena on koko laskentalinjan matka. Ota tässä laskentaesimerkissä pois mahdollinen Jatka pintoja -asetus.
Paina Suorita, jolloin toiminto laskee mallien massaksi 11 342 m³ (sama kuin edellisissä laskennoissa). Tulokset vaihtelevat aina hieman, riippuen annetusta mittalinjan sijainnista ja paaluvälistä.

Poikkileikkaus ikkunasta nähdään, että poikkileikkaus jää hieman auki molemmilta reunoilta, mikä olisi ehkä jäänyt huomaamatta vain Yhdistä mallit tai Ruutumassat-menetelmillä laskettaessa.

Pinnat-painikkeesta aukeaa dialogi, jolla tämän voi korjata käyttämällä pintojen jatkamista.

Massalaskennassa näillä asetuksilla voidaan muokata laskettavia poikkileikkauksia. Alkuperäisiin aineistoihin tai maastomalleihin muutoksia ei tehdä, vaan ne tulee tarvittaessa korjata sinne muilla työkaluilla. Pintaa voidaan jatkaa joko kahden ensimmäisen tai viimeisen pisteen määräämällä kaltevuudella (Luiska) tai asetetulla vakiokaltevuudella.

Leveys-asetuksella määrätään, paljonko pintoja jatketaan maksimissaan sivulle päin. Siisti jatketut pinnat -rasti katkaisee rakennepinnan kohdasta, jossa se leikkaa maanpinnan.

Kanaalikeskiarvot laskee keskiarvon kanaalilouhinnan paksuudesta yhdellä poikkileikkauksella. Jos tämä keskiarvo on alle neliölouhinnan rajan, lasketaan kaikki tämän poikkileikkauksen kanaalimassat neliölouhinnaksi, muuten kaikki lasketaan kuutiolouhinnaksi. Ilman rastia jaetaan kyseinen poikkileikkaus (tarvittaessa) neliö- ja kuutiolouhinnaksi annetun neliölouhinnan rajan mukaisesti.

Rajaustiedoston käyttöön liittyy kaksi poikkeusta poikkileikkausmenetelmässä. Jos Alueet eriteltynä -vaihtoehto on valittuna, saadaan vain kokonaismassat alueittain, mutta ei poikkileikkauskohtaisesti paitsi silloin, kun käytetään vain yhtä rajausviivaa. Jos Kanaalikeskiarvot -rasti on valittuna, ei erottelua alueittain voi tehdä.

Paina vielä Näytä, jolloin voit katsella massalaskennan tuloksia. Tiedostossa on kaikkien pintojen tilavuudet ja pinta-alat jokaisen poikkileikkauksen kohdalta sekä mahdollisesti välisummat.

Massalaskenta: Esimerkki 1

Lasketaan mitatun kasan massat käyttäen alapintana kasan alareunan taiteviivaa.

Avaa tiedosto hakekasa.xy ja kolmioi aineisto pinnaksi 1 arvoilla maksimi sivu 50, sekä muotosuhde 0.0, minimikulma 15.

Elementtilistan toiminnolla Väri – Pintavärit saat eriväriset kolmioverkot.

Yhdistä mallit -menetelmä

(Maastomalli – Yhdistä mallit)

Valitse toiminto Maastomalli – Yhdistä mallit, valitse menetelmäksi Eropinta ja massat, yläpinnaksi .mm1, alapinnaksi *.mm11* ja paina Suorita. Toiminto laskee maastomallin tilavuudeksi 87 818 m^3.

Leikkaus = kokonaistilavuus alueesta, jossa yläpinta on ylempänä kuin alapinta.

Kun painat Näytä, voit katsella massalaskennan tuloksia.
Poista lopuksi elementtilistalta laskettu eropinta .mm0

Ruutumassat-menetelmä

(Maastomalli – Ruutumassat)

Käytetään samoja tiedostoja kuin äskeisessä esimerkissä, hakekasa.mm1.tdw ja hakekasa.mm11.tdw.
Käynnistä toiminto Maastomalli – Ruutumassat. Aseta ruutukooksi 2 metriä ja valitse Suorita.

Tulos 87 804 m³ on hyvin lähellä edellisen laskennan tulosta. Jos kokeilet laskentaa ruutukoolla 10 m (87 559 m³) tai 0.5 m (87 818 m³ = sama kuin yhdistä pinnat), huomaat, ettei tulos juuri muutu tällä aineistolla (~260 m³ = 0.3%).

Poista lopuksi laskennassa syntynyt .xy0* -tiedosto elementtilistasta. Huomaa, että uusi laskenta eri ruutukoolla korvasi edellisen laskennan neliöverkon. Elementtilistaan ei siis synny kuin yksi .xy0, vaikka kokeilet laskentaa eri parametreilla. Jos suljet dialogin välissä, saat elementtilistaan toisen *.xy0* -tiedoston.

Poikkileikkausmenetelmä

(Maastomali – Poikkileikkaus)

Käytetään samoja tiedostoja kuin äskeisessä esimerkissä, hakekasa.mm1.tdw ja hakekasa.mm11.tdw.
Käynnistä toiminto Maastomalli – Laskentalinja – Tee. Aseta paaluväliksi 10 metriä ja valitse hakutavaksi Hiiri. Osoita kahdella pisteellä laskentalinja kasan yli ja paina Tallenna.

Käynnistä toiminto Maastomalli – Poikkileikkaus ja aseta laskentarajojen arvoiksi 50 vasemmalle sekä oikealle, kaikki pinnat ja uusi ikkuna valittuna. Kun painat OK, aukeaa poikkileikkausikkuna. Voit selata poikkileikkauksia ikkunan sinisillä nuolinäppäimillä ja tarkistaa, että leikkaukset ovat kunnossa.

Avaa oikkileikkausikkunan toiminto Laskenta – Massat. Massat lasketaan asetettujen alku- ja loppupaalujen väliltä. Kun painat Suorita, ohjelma laskee mallien massaksi 87 811 m³ (vrt. edellisen menetelmän 87 818 m³).
Tulos vaihtelee aina hieman riippuen poikkileikkausten paikasta ja valitusta poikkileikkausten välimatkasta. Poikki leikkauksiin väritetään se alue, josta massat on kulloinkin laskettu.

Paina vielä Näytä, jolloin voit katsella massalaskennan tuloksia. Tiedostossa on kaikkien pintojen kokonaistilavuudet sekä tilavuudet ja pinta-alat jokaisen poikkileikkauksen kohdalta sekä mahdolliset välisummat.

Ruutumassalaskennan tapaan poikkileikkauslaskennassakin vaikuttaa poikkileikkausten tiheys. Nyt käyttämämme 10 metriä on melko harva ja siksi voidaan tarvittaessa käyttää tiheämpää paaluväliä. Avaa toiminto Maastomalli – Laskentalinja – Editoi. Anna paaluväliksi 2.5 ja paina Tallenna.
Ruudussa oleva laskentalinja tihentyy koko matkalta. Laskemalla poikkileikkaukset uudelleen huomataan, että tulos (kokonaistilavuus 87 820 m³) alkaa lähestyä Yhdistä mallit -menetelmällä saatua tulosta (87 818 m³).

Rajaustiedoston käyttö

Jos laskenta halutaan rajoittaa vain tietylle alueelle, vaikka malli olisi kyseistä aluetta suurempi, voidaan käyttää rajaustiedostoa kaikissa laskentamenetelmissä.

Poista elementtilistasta kaikki muut tiedostot lukuun ottamatta .mm1, *.mm11* ja .ml* -tiedostoja. Voit lisäksi laittaa hakekasa.ml tiedoston Piiloon. Lue lisäksi hakekasa_rajaus.xy.tdw -tiedosto. Tässä tiedostossa on kaksi viivaa. Vain sulkeutuvat viivat käytetään rajaukseen.

Laske massat kaikilla menetelmillä niin, että annat Rajaus -alasvetovalikosta hakekasa_rajaus.xy -tiedoston. Listassa näkyy aina kaikki pääikkunan vektorielementit. Ruksaa myös Alueet eriteltynä -asetus.

Nyt laskenta rajataan vain määritetyille alueille. Dialogeissa saat aina kaikkien rajausten sisältämät yhteismäärät. Tulostiedossa on eriteltynä kukin alue erikseen sekä yhteismäärät. Huomaa, että poikkileikkauksissa näet rajatut alueet (ja mistä massat lasketaan) mutta et sitä, mihin rajaukseen kyseinen massa kuuluu.
Poikkileikkauksen tulostiedossa voit valita joko alueet eriteltynä, tai paalukohtaisesti kaikkien rajausten sisältämät yhteismäärät.

Mikäli tarvitset massat poikkileikkauksissa eriteltynä, poimi jokainen rajausviiva omaan tiedostoonsa ja laske massat erikseen, käyttäen yhtä rajausta kerrallaan.
Esimerkkiaineistot: hakekasa_rajaus_2013.xy ja hakekasa_rajaus_2014.xy.

Rajausviivan T2-kenttä eli viivatunnus näkyy tulostiedostossa alueen nimenä.

Massalaskenta: Esimerkki 2

Vakiotaso

(Maastomalli – Vakiotaso)

Pinta vasten vakiotasoa. Mikäli aineistossa ei ole alapintaa eikä sitä voida muutenkaan muodostaa aineistosta, voidaan massat laskea aina annettuun vakiotasoon. Rakennuksilla tätä voidaan käyttää hyödyksi käyttämällä rajaustiedostoja sekä annettuja kaivu- tai louhintatasoja.
Avaa Hakekasa.xy ja kolmioi aineisto: Pinta 1, sivunpituus 50, muotosuhde 0.0 ja Minimikulma 15.

Avaa Maastomalli - Yhdistä mallit ja anna Pinta 1 = hakekasa.mm1 ja Pinta 2 = Vakiotaso, anna dZ-kenttään arvoksi 46.50 ja valitse Suorita. Ctrl+F12 saat yhtenäiset alueväritykset päälle.

Yhdistä mallit -toiminnossa voi vakiotason antaa suoraan, muissa menetelmissä tulee luoda pinta esimerkiksi Vakiotaso-toiminnolla tai lisäämällä se Poikkileikkauksen editoinnissa.
Poista tiedosto .mm0

Avaa toiminto Maastomalli – Vakiotaso, anna pinta 11, korkeus 46.50, valitse aktiivinen tiedosto ja anna nimeksi Leikkaus. Ohjelma luo suorakulmaisen kolmioverkon, joka kattaa aktiivisen tiedoston. Tiedostonimeen lisätään annettu korkeus automaattisesti, Leikkaus_46_50.mm11.tdw

Laske Ruutumassat ruutukoolla 0.5 metriä. Tulos on täysin sama kuin edellä laskettu.

Poista .xy0* ja lue tiedosto Hakekasa_rajaus_2014.xy.tdw Laske ruutumassat uudelleen, mutta anna rajaus tiedostoksi edellä avattu tiedosto. Huomaa, että dialogi pitää välillä sulkea, jotta äsken luetun rajaustiedoston voi valita listalta.

Kalliomassat

Kuutio- tai neliölouhintaa ei edellisissä esimerkeissä syntynyt, koska laskettavana pintana oli maanpinta (1). Kuutio ja neliölouhinta lasketaan vain kalliopinnalle (2). Mikäli maamassat halutaan eritellä neliökaivun ja kuutiokaivun mukaisiin tilavuuksiin tulee maanpinta vaihtaa 1->2 ja sitten suorittaa laskenta. Huomioi 2-pinnan erityissääntö, jonka mukaan mikään muu maalajipinta ei saa mennä sen alle.

Aktivoi hakekasa.mm1 ja vaihda kasan pintatunnus 1 > 2 kohdassa Maastomalli - Editoi. Nyt laskennassa on mukana kalliopinta ja leikkauspinta 11, joten saat neliö ja kuutiolouhinnan eriteltynä. Suorita uudelleen edelliset laskuesimerkit ja huomaat miten tulostiedosto ja ruudun näkymät vaihtuvat osoittamaan louhintoja.

Yhdistä mallit menetelmällä laskettuna kuvaan tulee mukaan eri värein kuutio ja neliölouhinta, kun on annettu m²-raja.

Yhdistä mallit -menetelmässä mukaan tulee myös pintojen välinen leikkausviiva. Voidaan laskea myös Alueet, josta muodostuva tiedosto on tulostettavissa tai talletettavissa myös muihin formaatteihin.

Poikkileikkauksissa neliö- ja kuutiolouhinnat on myös väritetty omin värein.

Myös tulostiedostoon (Näytä) saadaan nyt kalliomassat eriteltyinä.

Massalaskenta: Esimerkki 3

Jos laskettavia pintoja on enemmän kuin kaksi, tulee laskentaan käyttää Ruutumassat- tai Poikkileikkaus-menetelmää. Yhdistä mallit -menetelmä käsittelee vain kahden pinnan välisiä massoja kerrallaan. Silläkin menetelmällä on mahdollista laskea massat useammalla laskentakierroksella. Tällöin laskijan tulee olla tarkkana aineistojen kattavuuden suhteen ja huomioida, että massat lasketaan oikeilta alueilta ja vain kertaalleen. Lisäksi joudutaan usein muodostamaan eri pintojen välisiä minimipintoja ja käyttämään niitä laskennoissa.

Ruutumassat

Lue aineistot:
Mylläri.xy.tdw, kolmioi se pinnaksi 1, max sivu 25 m, muotosuhde 0.0, minimikulma 10.
Mylläri_kalliot.xy2.tdw, kolmioi se pinnaksi 2, max sivu 50 m, muotosuhde 0.0, minimikulma 10.
Mylläri_kuoppa.xy.tdw, kolmioi se pinnaksi 11, max sivu 50 m, muotosuhde 0.0, minimikulma 10.

Suorita laskenta Ruutumassat -menetelmällä, ruutukoolla 0.5 metriä.

Massat lasketaan aina kaikille * eri pinnoille ja ne näytetään dialogissa sekä tulostiedossa. Ruutuun piirretään ensin ylimmät massat eli pinnan 1 leikkausmassat. Vaihda Massat-kohdassa valintalistasta arvoksi 2 ja paina Suorita, jolloin ruutuun piirretään vain louhinnat (pinta 2 kuutiolouhinta ja 2.1 neliölouhinta). Poista elementtilistasta .xy0*

Laske poikkileikkaukset

Tee kuopan yli laskentalinja (Maastomalli – Laskentalinja – Tee, anna paaluväliksi 2 m).
Laske poikkileikkaukset 50 m puolelleen, Kaikki pinnat ja Uusi ikkuna valittuna.

Selaa poikkileikkauksia ja huomaat, että samassa leikkauksessa näkyvät sekä maa- ja kalliopinnat että
leikkauspinta 11. Laske massat poikkileikkausikkunan kohdasta Laskenta – Massat.

Ota pois asetus Jatka pintoja ja laita Massat-kohtaan tähti *

Selatessa huomataan, että pinta 11 jää vajaaksi muutamasta kohtaa. On syytä jatkaa pintoja, jotta kaikki massat tulevat huomioitua. Kannattaa jatkaa myös pintaa 1, ettei se jää vajaaksi, mikäli pinnan 11 jatko menisi sen ohi.

Paina dialogista Pinnat ja aseta arvot allaolevan mukaisesti. Valitse vielä Jatka pintoja -asetus ja laske massat uudestaan.

Oheisessa tapauksessa maan- ja kallionpintaa jatketaan tarvittaessa 1:10 alaspäin. Pinnan 11 jatko tehdään poikkileikkauksen kahden ensimmäisen tai viimeisen pisteen määrittelemällä kaltevuudella jatkaen pintaa niin kauan, että se törmää johonkin muuhun pintaan.

Uudet tulokset piirretään tämän jälkeen ruutuun ja massat ilmoitetaan dialogissa.
Tulokset ovat hieman suuremmat maamassojen osalta koska pintoja jatkettiin. Louhinnat ovat lähes samat molemmilla menetelmillä.

Myös poikkileikkausmenetelmässä voidaan halutessa laskea vain valittujen pintojen massat ja saada vain ne tuloksiin näkyviin. Käytä Massat-kohdan valintaa pintojen valintaan. Massat 1 pinnalle, leikkausta 10 757 m³

Kopioi viiva malliin

Pintojen jatkamisen vaihtoehtona voidaan käyttää myös Kopioi viiva malliin -toimintoa Maastomalli – Muut – Kopioi viiva malliin

Tässä esimerkki tapauksessa annetaan vain kuopan alareunan viiva ja se kopioidaan ennen laskentaa maanpinnan kolmioverkkoon asti halutulla kaltevuudella.

Käytä Ikkuna - Taiteviivapoikkileikkaus -toimintoa ja laske poikkileikkaus kuopan kohdalta.

Massalaskenta: Esimerkki 4

Nimiavaruus

Nimiavaruuden käyttö laskennassa ja kanaalimassojen laskenta.
Lue aineistot:
Mylläri.xy.tdw, kolmioi arvoilla Pinta 1, sivunpituus 25 m, muotosuhde 0.0, minimikulma 10.
Mylläri_kalliot.xy2.tdw, kolmioi arvoilla Pinta 2, sivunpituus 50 m.
Mylläri_talo.xy.tdw, kolmioi arvoilla Pinta 11, sivunpituus 50 m.
Mylläri_kaukolämpö_kaivanto.xy.tdw, kolmioi arvoilla Pinta KL:11, Jaa viivat osiin -rasti päällä ja arvona 10 metriä, sivunpituus 50 m.

Voit selkeyttää kuvaa, jos piilotat elementtilistasta kaikki maastomallit (.mm*) kolmioinnin jälkeen. *Maastomallit saa vektoritiedostoista poiketen piilottaa elementtilistassa, mutta ne ovat silti käytettävissä laskentaan.

On mahdollista lukea kaikki vektoritiedostot ensin elementtilistaan ja aktivoida ne yksitellen, ennen kunkin tiedoston kolmiointia.
Vaihtoehtoisesti kolmiointi voidaan suorittaa kullekin tiedostolle heti, kun se on luettu elementtilistaan, jolloin se on automaattisesti aktiivinen elementti ja menee siten oletuksena kolmiointiin.

Valitse poikkileikkausikkunasta Laskenta — Massat ja aseta Pinnat-painikkeella arvot seuraavasti:

Valitse vielä Massalaskenta-dialogista Jatka pintoja ja valitse *massoiksi ** (tähti = kaikki pinnat).

Alla olevasta kuvasta nähdään, että laskentalinjan asettamisessa on tärkeää huomioida sen kattavuus sekä linjan alussa että lopussa. Esimerkissä jää laskematta viimeisen poikkileikkauksen jälkeen noin 30 m² alue, joka puuttuu mas soista. Laskentalinja tulee näissä tapauksissa aina jatkaa niin, että kaikki tulee laskettua.

Sulje poikkileikkausikkuna ja poista elementtilistasta *.ml

Ruutumassat

Laske samoilla aineistoilla Ruutumassat.

Käytä ruutukokoa 0.2 m ja Massat -kohtaan anna * (tähti = kaikki massat).*

Näyttöön väritetään lasketut massat. Kohdissa, joissa pintoja jatkettiin poikkileikkauslaskennassa, eroavat tulokset merkittävästi (Leikkaus, Täyttö ja Kanaalin leikkaus). Jos lasket poikkileikkaukset ilman Jatka pintoja -rastia, saat lähes samat tulokset. On siis syytä kiinnittää huomiota siihen, mistä massat lasketaan milläkin menetelmällä ja mikä näiden laskentojen ero on.

Anna Massat -kohtaan tähden tilalle vuoronperään alla olevia arvoja, paina välissä Suorita ja tarkastele miten laskennan tulokset näkyvät näytöllä.
Laskettavat pinnat voi myös valita Massat -kohdassa avaamalla Pintojen valinnan, Ctrl+hiiri tai Shift+hiiri voi valita listasta useamman pinnan.

• 1

• 1,2

• 11

• KL:1

• KL:*

• KL:2

Huomaa, että jos suljet -dialogin välillä ja jatkat taas uudelleen laskentaa myöhemmin, ilmestyy elementtilistaan uusi .xy0 tiedosto{*}, joka saattaa piirtyä edellisen kanssa päällekkäin ja aiheuttaa sekaannusta.
Poista edellisten laskentojen vektoritiedosto tarvittaessa tai tallenna se ennen uuden laskennan suorittamista.